torstai 31. tammikuuta 2013

Kuinka paljon huonoa mahtuu neljään päivään?

Ei voi muuta sanoa kuin p*skin viikko aikoihin. 
Pettymys pettymyksen perään.
Ja lisätään siihen vielä väsymys.
Itkua on kyllä väännetty koko alkuviikko. 

Ei tiiä mistä alottais.

Ens kuussa pitäisi tehdä valinta mihin haluaa erikoistua ens vuonna.
Mulla on/oli haaveena se ensihoito.
No, ensihoito ruotsiksi olisi Vaasassa ja sehän vaihtoehto tippu heti.
Ajattelin että haen suomenkieliselle puolelle 
mutta tiistaina ku meillä oli info tilaisuus näistä valinnoista niin selvisi
että Hesotella on reilu 20 paikkaa auki ensihoidon puolella
 ja heillä oli yli 60 hakiaa viime vuonna omasta koulusa.
He ei ees kato muita hakiota jos omasta koulusta täyttyy paikat. 
Eli ei mitään mahista mun päästä sinne..
No, päätin että luovuttajahan mä olen jos jätän hakematta!
Täällä Helsingissä olisi Lapset ja nuoret sekä vanhuspuoli 
ja kumpikaan ei oikeastaan kiinnosta pätkäänkään.
Tajusin myös silloin tiistaina kuinka paska tilanne meillä ruotsinkielisillä on.
Joko opinnot ovat Helsingissä, Porvoossa, Vaasassa tai Ahvenanmaalla.
Sekä meillä ei ole edes kaikkia erikoistmisaloja tarjolla kun esim. hammashoito.
Mut joo, aloin sit lueskelaam netissä eri vaihtoehdoista ku tuo ensihoito ei ole mahdollista.
Rupesin lukemaan tuosta hammashoitajan ammatista ja suuhygienististä. 
Ei ollenkaan paha loppujenlopuksi ja palkkakin oli parempi ku esim päiväkodeissa. 
(Riippuu tosin missä työskentelee jne.)

Eilen mulla oli aikastettu aika reumapolille.
Mulla on aina talvet hankalia ja tää talvi etenkin tuntuu hankalalle.
Oireita on ja lääkettä menee.
Mulla on ollut sama reumalääkäri jo siitä asti ku siirryin 18-vuotiaana 
pois lastenklinikala aikuispuolelle eli hän tuntee mut jo jollakintapaa.
Mulla on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut reuma mutta pysynyt suht oireettomana.
Ei ole edes näkynyt missään verikokeissa.
No, nyt tässä viimeist 2-vuotta on oireet lisääntyneet 
ja vuosi sitten näky sit veirkokeissakin.
Eilen lääkärini sit sano että verikokeissa tulehduarvot jälleen koholla 
ja arvasin heti että tulehdus mulla olkapäässä koska en saa 
M nostettua syliinkään aamulla oikeella puolella koska
olkapää niin jumissa ja kipeä.
Ultralla katottiin ja tulehdushan olkapäässä oli sekä nestettä.
Eli nesteet imastiin pois sekä kortisonipistos perään.
Tänä aamuna ei mtn kipua!


Juteltiin lääkärin kanssa myös jatkosta.
Hän muisteli että unelma-ammattini on poliisi
ja kysyi että onko vieläkin.
Kerroin että on ja haluisin koitta poliisikouluun.
Sillon hän rauhallisella äänellä varovasti sano 
ettei musta koskaan voi tulla poliisia tai ensihoitajaa ambulanssiin
ellei tapahdu ihmeparantuminen reumaani.
Mä murruin täysin ja rupesin itkemään.
Viekö tämä sairaus pois unelma-ammattinikin?
Nuoruudessa luovuin jo unelma harrastuksestani.
Hän oli pahoillaan ja sano että löydän varmasti 
vahvana naisena itselleni jonkun mukavan vähemmän fyysisen työn.

Lääkkeistäkin puhuttiin.
Tällähetkellä syön 2 eri lääkettä + tulehduskipulääkettä tarvittaessani.
Tuohon satsiin lisättiin nyt 8vkon kortisonikuuri.
Ellei oireet ja tulehdukset rupee pysymään kurissa
alotetaan kolmaslääke.
Se on yks vahvimmista reumalääkkeistä.
Samaista lääkettä käytetään myös syövänhoitoon.
Mua rupes kuvottaa jo se ku lääkäri kertoi lääkkeestä ja sivuvaikutuksista.
Se mikä säsrähti korvaan eniten oli kuitenkin 
"lääkkeen lopetus pitää tapahtua ainakin 3kk ennen raskauden suunnittelua,
mieluiten kuitenkin jo 6kk"


Mulla on ollut niin huonot fiilikset että on ihan huono olo.
Ja on edelleen.
Ikuinen kysymys mikä pyörii mielessä,
'Miksi juuri minä sairastuin'

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Sunnuntai

Sunnuntaissa on vain se jokin erityinen tunnelma.
Löhölee pitkään sängyssä, syö hyvän aamupalan sekä lähtee ulkoilee.
Tuollainen on meidän sunnuntai aamupäivä ollut tänään. 


Ulkona ei paista se mahtava aurinko mitä olisin toivonut
mutta päätin kuitenkin että pieni happihyppely tekisi terää.
Siellä tuulee jonkin verran ja oli vähän vilposta 
niin ei oltu ku reilu puolisen tuntia.
Neidillä kuitenkin vielä yskää.

Mutta toinen niin nautti 




Nyt M päikkäreillä sekä itse rupeen leipomaan
suklaa kääretortun.
Saadaan Mimmi välipala teelle.

Ihanaa sunnuntaita!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Itsetehty muovailuvaha

Mulla on täällä kotona melkein terve tyttö jo!
Mikä ihana helpotus.

Ollaan kuitenkin tää päivä vielä oltu sisällä varmuuden vuoksi.
Huomenna jos ihana talvinen auringonpaiste jatkuu niin ulos mennään ehdottomasti.

Jotain kivaa oli pakko kuitenkin keksiä täksipäiväksi.
Selailin nettiä ja törmäsin 
itsetehtyyn muovailuvahaan.
Ja se on niin helppo tehdä kun perustarvikkeetkin löytyy kotoa.

5dl kiehuvaa vettä
5dl vehnäjauhoa
2dl suolaa
1rkl sitruunahappoa
2rkl ruokaöljyä
+ karamelliväri

Noista tarvikkeista syntyi reilu tunnin 
askarteleminen ja leikkimen keittiönpöydän äärellä
ilman mtn kemikaaleja tai muuta vastaava.




Parasta on että jos muovailuvahan säilyttää oikein niin se kestää!
M haluaa varmasti jatkaa vielä huomennakin. 
Voisi tehdä toisen värisen satsin huomiseksi,
keltaisen tai vihreän?

Ennen muovailuvahaamisia nukutiin 2h päikkärit.
Olin ennen päikkäreitä tehnyt pannarin mitä päästiin heti syömään kun herättiin.
Mulla on maailman paras ja rasvasin pannariohje takataskussa.
Ehdoton ykkönen välipalaksi on pannari sokerin keran.


Nyt lämmittämään eilistä pastaa ruoaksi!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Voiton puoella!

Uskoisin että ollaan influenssan kanssa jo voiton puolella.
Aamukuume oli M:llä 38.6 ja se ei tunnu neidissä missään sen 42 asteen jälkeen.

Hän syö, juo ja leikkiikin jo.
Jäähyllekkin on selvitty.

Tänään pakkasin M rattaisiin vauvapussukkaan 
ja kipitin kauppaan,
täydennystä kaappeihin ja kulhoihin. 


Mitään lämmintä ruokaa tuo neitinen ei oikein vielä syö.
Itse on pakko kuitenkin pitää huolen syömisestä
niin tein nopeeta aurajuusto kastiketta sekä keitin pastaa.
Ripaus tuoretta basilikaa vielä päälle niin nam!


Välipalaksi tehtiin M kanssa 
vihannes/hedelmä lautanen
valkosipulidipin keran.
Osu ja uppos


Mulla hieman kiehas jälleen yli T toiminnan ja ajatusmaailman kanssa.
Hän lähetti viestin ja kysy että salille huomenna?
Vastasin että jätänkö tytön kotiin?
"ei, jos joku tulee häntä katsomaan" vastas T
Sillon mulla kiehahti
"etkö vi**u ymmärrä tai halua ymmärtää että hänellä INFLUENSSA"
No T jatkaa
"Niin? Eikö kukaan Muu osaa vahtia häntä siel kotona"
Joo, totahan mä just tarkotinkin.
Siis miks ei voi ymmärtää että jos lapsi kipeä niin ei sillon jätetä sitä hoitoon?!
Ja joo, kuka tulisi edes hoitamaan ja ottaisi riskin että itse sairastuisi?!
Joo, no ihan sama.
Helppo se on sanoo ku ei itse ollut viikon sisällä hoitamassa tyttöä.
Nojoo, kait tähän voi todeta.. MIEHET!

Mä tein eilen yhden aika extreme jutun.
Lupaan kertoo enempi jos tästä extreme jutusta tulee jotain..
.. tähän mennessä on ainakin näyttänyt hyvälle
Hihi ;-) 

Nyt vielä kuva päivän asusta!
:---D




tiistai 22. tammikuuta 2013

Päivä lastenklinikalla

Päivä lastenklinikalla.
Olen niin väsynyt, niinkuin myös M.
Tää on viides vuorokausi kun neidin kuume huitelee
40-42 asteessa.



Soitin aamulla terveyskeskukseen minne päästiin 
lääkärin vastaanotolle melkein heti.
Lääkäri totesi kuitenkin melkein kättelyssä jo että
hän ei vastuuta ota nyt, suoraan lastenklinikalle.

Oltiin lastenklinikalla kymmenen maissa.
Päästiin melkein heti sairaanhoitajan hoiviin.
Tosin tämä sairaanhoitaja oli todella epämukava ihminen.
Osasi kyllä työnsä mutta osasi kyllä syylistää mua vanhempanakin.
"onko teillä otettu influenssarokotetta" kysyi 
vastasin sitten että "ei oo" ja siitähän se riemu syntyikin.
"vastuutonta ettei ota riskiryhmään kuuluvallekkaan rokotetta, 
näin siinä sitten voi käydä..."
olin niin väsynyt ja huolestunut että purskahdin itkuun.
"en ota lapselleni rokotetta mikä ei ole 100% varmasti turvallinen"
vastasin itkien.
No, meni ainakin hoitaja hiljaiseksi.
Lääkäri oli kuitenkin todella mukava ja ihana.
M sai sitten diagnoosin a-positiivinen influenssa.

Kotiin päästiin siinä vaille kolme.
Nyt vain joka 3 tunti lääkettä, kyllä tämä tästä!
Ja heti jos vointi romahtaa niin lastenklinikalle takaisin. 



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

17-19.1.2013 Stockholm!

En muista milloin olisin ollut näin väsynyt
tai että millon mulla olisi ollut näin isot silmäpussit.
Järkyttävää.
Välillä kyllä tekee tiukkaa olla yksin kipeen lapsen kanssa.

Meidän ruotsin matka ei mennyt ihan niin miten olin suunnitellut.
Meno matka meni hyvin kuitenkin, onneksi.
Syötiin buffetissa, leikittiin, pelailtiin, herkuteltiin.






Mun ja M mukaan lähti siis myös pappa.
Tehtiin siis jälleen tällänen 
"perheloma" tytön mieliksi.
Ja tykkäsihän neiti ku kummatkin vanhemmat olivat mukana!

Leikittiin leikkihuoneessa ilta myöhään minkä jälkeen mentiin vasta nukkumaan.
M taisi simahtaa vasta yhdentoista aikoihin.

Tukholmaan saavuttiin ja oli todella kaunis talvinen pakkas-sää.
Paljon vaatetta vain päälle.
M vaikutti hieman väsyneeltä koko aamun
nii hää simahti jo (ekoille) päikkäreille 10 maissa,
kun käveltiin laivasta vanhaan kaupunkiin.
Sillon tajusin jo ettei M oo kondiksessa
 ja suunnattiin apteekkiin ostamaan varmuudeksi panadolia.

Päivä meni Tukholmassa kierrellen.
Kaupoissa käytiin ja T löysi shoppailtavaa
 mutta itse en jaksanut kattoo sillä silmällä..
paitsi että toisella silmäläl vilkuilin ja lähti 2 paitaa mukaan.
Syötiin hyvin ja juteltiin.
Oli hauskaa.













Olen tässä viimeiset 5-vuotta haaviellut että joku päivä asuisin Tukholmassa.
Se unelma muuttui vain vahvemmaksi jälleen ku sain Tukholman kaduilla kävellä. 
Leikkihuoneessakin juttelin yhden äidin kanssa kuka asunut perheensä kanssa 2,5v Tukholmassa.
Hän sanoi että se on ihana paikka, suosittelee todella!
(Mulla on vain se ongelma että T ei päästäisi tytärtänsä muuttamaan toiseen maahan.
Ei edes toiseen kaupunkiin.
Mua pelottaakin että olenko vangittuna tänne Helsinkiin 
seuraavat 18-vuotta koska T ei päästä M pois täältä.
Ei tää voi mennä näin!)

Saavuttiin takas laivalle siinä puoli kolmen maissa.
M oli koko pävän vaan makoillut ja nukkunut rattaissa. 
Tultiin hyttiin ja "väkisin" herätin tytön.
Huonosti oli syönyt maissa ja juonutkin eli pakko oli jotain saada häneen sisään.
Sain juotettua vettä minkä jälkeen mentiin yhessä makoilemaan sängylle.
Yhtäkkiä huomasin miten hää vajos outoon horrokseen, ihan omaan maailmaansa.
Tunsin että on ihan tulikuuma.
Nopeesti ponkasin ylös ja sanoin T:lle että haen infosta kuumemittarin.
40,1 näytti mittari.
Jonkun tunnin päästä vein mittarin takaisin infoon.
Info täti kysyikin että mitä mittari näytti, hän soitti salamana laivan sairaanhoitajalle
kuka otti meidän vastaan ja antoi yöksi vahvemmat lääkkeet.
Panadol ku ei halua auttaa..
Yhden annoksen lääkettä antoi sairaanhoitaja minkä jälkeen M:kin virkistyi hieman.
Käytiin syömässä ja taxfreessä.




Ei kuitenkaan kaunan mennyt ku kuume valtasi M jälleen.
Hyttiin takaisin.
M nukkumaan sekä minä ja T pelattiin pari matsia Yatzya.


Helsinkiin saavuttiin valvotun yön jälkeen.
Meillä oli meri-aamiainen varattu eli sinne.
M nukkui/torkkui rattaissa sen aikaan ku me T kanssa syötiin.
Vikan kerran Taxfreen kautta vielä hyttiin pakkaamaan.

Kävin kuitenkin kannella ihailemassa taivaallista näkymää vielä ennenku saavuttiin Helsinkiin.



Oli kyllä onni että T tuli mukaan reissuun.
Olisi ollut hankalaa olla yksin kuumepotilaan kanssa
ku nyt tehtiin niin että yks jäi hyttiin ku toinen meni esim. metsästää syötävää.

Tällähetkellä on M kuume rauhottunut
Huomisen on ainakin kotona, äitini tulee hoitamaan. 

Nyt meinaan korkata jääkylmän kokiksen ja suklaan välipalaks.
M saa hieman mehua ja kiisselia jos jaksaisi syödä.

p.s
M veti voittopotin kotiin yhdestä pelistä.
Nyt meillä on sit koko angrybirds perhe!

p.p.s
Saan kummisedältäni ens kuussa jälleen risteilylahjakorttei.
Ajattelin että ensi risteilyn teen ehkä sinkkukaveriporukassa.. ehkä ;-)
Tai sit yhden M kanssa ja toisen kavereiden kanssa...

torstai 17. tammikuuta 2013

17.1




M haettu dagiksesta.
Nyt nukahtamassa päikkäreille omassa sängyssään
minkä jälkeen välipalaa ja lähtö.

Pieni piristys arkee-
Tukholmaan!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Kurkistus vaatteiden alle.

Se miten toisia haukutaan anorektikoiksi sekä bulimikoiksi tekee pahaa.
Voin uskoa että ihan samoin toisinpäin, läski. 

Mä olen saanut kuulla teini-iästä lähtien 
arvosteluita painostani
sekä tuntemattomilta että ystäviltä.
Se ei tunnu hyvälle.

En ole koskaan sairastanut anoreksiaa tai bulimiaa.
Sen sijaan olen teini-iässäni sairastanut masennusta mikä vaikutti ruokahaluuni.

Olen aina kamppailut painoni kanssa.
Vielä tänäkin päivänä.
Vaikka syön säännöllisesti ja terveellisestä, 
välillä myös epäterveellisesti niin paino ei vain nouse.

Kesällä -09 kuukauden reissun jälkeen 
äitini sanoi mulle että 
`hae apua, sä tarvitset Ida apua syömisesi kanssa`
Se oli vikatikki.
Suutuin, loukkaannuin ihan suunnattomasti
ja otin yhteyttä syömishäiriöklinikalle.
Sain ajan viikossa sinne, äiti oli onnellinen.
Mulla oli paha olo, tiesinhän mä että sinne klinikalle soitin äidin mieliks.
No, kävin sielä kerran viikossa.
Selvisihän se terapeutillekkin ettei mulla mitään syömishäiriötä ollut.
Sekä selvisihän se psyk.lääkärillekkin.

Kun M syntyi olisin toivonut että "ylimääräisiä" kiloja olisi jäänyt.
Olisin halunnut näyttää juuri synnyttäneeltä.
Päinvastoin, imettäminen kulutti sekä valvominen, ne niistä kiloista.

Tällähetkellä mulla on hyvä fiilis.
Syön säännöllisesti, jopa aamupalaa jälleen.
Tavotteena olisi että +5kg kesäksi.

Perjantaina kun juteltiin Mimmin kanssa niitä näitä
kysyin että sanoiko hänen isänsä kummisetäni ja veljensä jotain erikoista musta,
ja olivat he sanoneet.
"oliko Ida laihtunut jälleen"
olivat kysyneet Mimmiltä.
Mua loukkas, mulle tuli oikeesti todella paha mieli tosta kysymyksestä.
Teen kuitenkin paljon töitä tällähetkellä että painoni nousisi.
No, niinkuin Mimmi sanoi niin hänen mielestä en ole laihtunut 
sekä ei N Ja M voi tietää paksun toppatakin alta olenko laihtunut vai en.

Mua vaan niin ottaa päähän arvostelu toisten painosta.

Kotoa ei löydy vaakaa, en kyttää painoani millään tavalla.
Kyllä sen huomaa kun kiloja on tullut, tai päinvastoin.
Kävin kuitenkin viikko sitten huvikseni vaa'alla Karjaalla.
Tämän hetkinen painoindeksi on 18,1 
"Normaali alhasempi paino, päästääksesi normaali painoon sinun tulisi lihottaa 1,1kg"

Kuvat otettu perjantaina. Mimmi toi thaimaasta uudet bikinit tuliaiseksi

Tässä kevään aikana tuun varmasti kirjottelemaan
enempi ajatuksia lihottamisesta.

lauantai 12. tammikuuta 2013

She is back!

Keskiviikkona oli mennyt tasan 
kolme kuukautta siitä kuin
Mimmi lähti Thaimaaseen.
Keskiviikkona reppureissaaja sitten palasi kotiin.

Se fiilis kun hän palasi oli upea.
Tuli heti paljon helpompi olla-
tietää että pystyy soittamaan hänelle jos paha olo tulee.
Tän kolmen kuukauden aikana oltiin vain yhteydessä
WhatsAppin kautta.

En ehtinyt Mimmiä keskiviikkona nähdä sen enempää
kun että kentältä hain.
Oltiin sovittu että hän tulee viettää päivää sekä iltaa perjantaina meille, 
eli eilen.
Tehtiin hyvää ruokaa sekä käytiin ostamassa pullot viiniä.
Syötiin sekä juteltiin.
M oli innoissaan ku kummitäti tuli takaisin pitkän poissaolon jälkeen.





Tarkotus oli että ollaan Mimmin kanssa ihan kahestaan koko illan M tietenkin mukaanlukien
sekä juteltaisiin läpi nämä menneet kolme kuukautta, 
mitä kaikkea olikaan ehtinyt tapahtua.
Muutoksia kuitenkin tuli ku veliseni Aron soitti ja kysy saako tulla käymään.
Aron ja Ida siis ilmestyivät siinä kahdeksan aikoihin.
M oli untenmailla jo yhdeksän maissa.
Ilta oli mahtava, juteltiin, naurettiin,
syötiin erillaisia juustoja ja patonkia sekä juotiin viiniä.
Päätettiinkin että hiihtolomaviikolla otetaan uusiksi,
mukaan tulee vain joku lautapeli vielä.

Kuvia kateltiin




Kuunneltiin Aronia näköjään
Kaikki jäivät yöks ja aamulla syötiin vielä lisää patonkia ja juustoja.
Oli kyllä todella piristävä ilta!

Nukuttiin M kanssa päikkärit minkä jälkeen ulkoiltiin hetken
sekä sen jälkeen kotiin tekemään kasvissosekeittoa.
Nyt kohta saunaan minkä jälkeen hyvää iltapalaa 
minkä jälkeen nukkummaan.