tiistai 9. lokakuuta 2012

Paniikkihäiriö

Eka ajattelin etten kirjottaisi asiasta tänne 
mutta tuntuu että tarvitsisin vertaistukea.

Paniikkihäiriö

Sain tänään diagnoosin paniikkihäriö.
Piilevä paniikkihäiriö mikä puhkesi esille.

Eilen aamulla huomasin miten vaikea mun oli saada henkeä.
Koitin vetää keuhkot täyteen ilmaan mutta tuntui ettei kuitenkaan riitä.
Paineen tunnetta yläselässä.
Ahdisti.
Hengenahdistus jatkui/jatkuu edelleen.
Viime yön valvoin koska tuntui etten sanut henkeä.
Aamulla hakeuduin lääkäriin.

Lääkärissä keskusteltiin pitkään.
Kerroin hengenahdistuksestani,
 ahdistuksistani
sekä oudoista puutumisista.
Kasvot/suu on yleensä ne mitkä puutuu.

Tähän kaikkeen sain tänään sit selviyden.
Miksi ahdistaa yhtäkkiä jokin tilanne sekä miksi tuntuu etten saa ilmaa.
Paniikkihäiriö.

Tällähetkellä hoitomuoto on vain
 lepo
sekä 
mielen tyhjentäminen.
Rauhottuminen.
Jos tuntuu että tämä hengenahdistus vain jatkuu 
sekä ahistuksia tulee useemmin niin lääkäriin takaisin
ja sillon keskustellaan lääkkeellisestä hoidosta.

Hassua oli se että hakeuduin lääkärille
koska tuntuu etten saa tarpeeksi happea.
Totuus oli kuitenkin se että happiarvot oli runsaasti korkeammalla 
kuin tavallisesti pitäisi olla.
Eli hyperventiloin mistä johtuu puutumiset.

Se tunne kun jokin alkaa ahdistaa on ahdistavaa.
Kaikenlisäksi kun ei tiedä mikä ahdistaa.
Vaikea selittää ellei itse ole kokenut samaa.

Onko teillä jollakin paniikkihäiriötä?
Olisi mukava kuulla teidän tarinanne.


8 kommenttia:

  1. Eräänä yönä loppukesästä heräsin siihen, kun rintaan koski, hengitys oli vaikeaa, sydän jyskytti, hiki, ahdistus - ajattelin että KUOLEN! SE ON MENOA NYT!

    Oikeesti.

    Ajattelin, että TÄMÄ on sydänkohtaus, pakkohan sen on olla! Kättäkin kivisti jos asiaa tarkemmin ajatteli ja vasenta kättä vielä!

    Oli tosi hirveä olo, mietin ambulanssin soittamista, mietin että kuolen tähän pisteeseen ja en raaskinut herättää miestä turhaan. (Jep, "kuolen" mutta nukkukoon tuo nyt rauhassa että jaksaa olla lasten kanssa :P)

    Kännykän otin käteen, googlasin sydärioireita, jotenkin ei natsannut. Pulssi oli varmaan satamiljoonaa, sydän takoi. Lopulta monen klikkauksen jälkeen siellä luki: paniikkikohtaus. Paniikkihäiriö.

    Luin niitä oireita uudelleen ja uudelleen, hengittelin rauhallisesti, join vettä. Mieli kieppui sataa, pulssi alkoi tasaantua, mitäs jos? Onko ja ei?

    Ehkä elämäni pelottavin yö. Pikkuhiljaa sydän alkoi asettua ja aloin luottaa lukemaani. Henkiin tässä jäädään kyllä.

    Joten sikäli tarjoan vertaistukea ♥ Pelottava tuollainen kohtaus ja nähtäväksi jää, uusiiko. Katsotaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla saa pulssin kuriin vähän nopsempaan, ettei koko yö mene tykytellessä.

    Leppoisampia päiviä sinnekin siis toivotelle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että jait kokemuksesi :)

      Vaikka tietää ettei ole yksin asian kanssa niin kaipaa kokemuksia sekä erilaisia stoorei.

      Poista
  2. Ida, tsemppiä paljon. Tiedän todellakin liiankin hyvin ja monen vuoden kokemuksella. En oo puhunu siitä kuin harvoille, on sen verran arka aihe mutta keskustellaan fb? <3

    VastaaPoista
  3. Mulla on / on ollut, ei lääkärin totema, mutta näin keittiöpsykologialla.. ;)
    Mulla alko kaikki jostain epämääräisestä kohtauksesta, johon ei koskaan saatu selvyyttä, että mikä se oli, vaikka sitä tutkittiin kaikilla mahdollisilla tavoilla.
    Menin ihan sekasin, puhuin mitä sattu, muhun ei pystyny ottamaan katsekontaktia, ei ollu tasapainoa tai pientä järvenhiventäkään. Tietty ambulanssin henkilökunta asiallisesti puhallutti mut pariinkertaan, kun eivät uskoneet nollia....
    Siitä sitten lähti, alko ahdistamaan, ei saanu henkeä, pyörrytti, menin sellaseen ihme "horrokseen", etten puhunut mitään olin vaan ja yritin hengitellä. Joskus taas hyperventiloin ja siitä tuli pyörrytys. Oiken hengittämistavan ja "helpotuksen" huomasin itselleni tupakasta, kun siinä joutuu hengittämään tietyssä "tahdissa", eihän tupakoinnista mitään tule jos hyperventiloi tai "pidättää" hengitystä..
    Nyt ei ole vuoteen, melkeen kahteen tullut ainuttakaan paniikkikohtausta. :)

    VastaaPoista
  4. Niin ja yksi "oireista" oli jalkojen puutuminen "kohtauksen" tullessa.

    VastaaPoista
  5. Mulla on ehkä pari kohtausta ollut, yksi intin aikana ja toinen tytön sairaala-aikana. Mutta mulla ei ole diagnoosia. Googleta aniiri, sillä on blogi ja ainakin joskus ollut paniikkihäiriö tai jotain vastaavaa.:) Tosi kivaa blogia pitää muutenkin.

    Jaksamisia ja paranemisia!

    VastaaPoista

Jätäthän ajatukset kirjoituksestani tähän, kiitos ♥