Uhmatalosta päivää!

Mamma

``antaa vissy``

``antaa maaat``

``antaa russin``

MAMMAA!

``Nää'ä``

``vill int``

``Nää, MIN``

Niinkuin arvaattekin

meillä on valtava uhmakausi meneillään.

Tavaraa lentelee,

koitetaan lyödä,

syljetään,

huudetaan,

mikään ei mene niinkuin neiti itse haluisi.

Oli mukava käydä tänään hakemassa neitiKiukku

dagiksesta ku itsellä pää puudutettu ja ihan järkyttävä olo!

Oon ollu tänään meilahdessa punktoimassa poskionteloni.

IHAN JÄRKYTTÄVÄÄ HOMMAA!

Ennen punktoimista kävin kuitenkin nopee kaupoilla.

Aronin selvitymiskoriin on kaikki hankittuna jo paitsi alkot.

Kävin myös ostamassa uuden mekon lauantaihin.

Musta oli haaveissa mutta se väri olikin loppu.

Päädyin vihreeseen?!

kuinni kuolleen näköinen?! 

Järkyttävä vai hyvin järkyttävä?

En oo koskaan oikein pukeutunut vihreeseen 

ja sen takia varmaan tuntuu ja näyttää oudolle.

Mustat sukkikset ja nilkkurikorkkarit jalkaan niin ihan hyvä.

Niin ja musta nahkatakki ja huivi.

Pitää ehkä kuitenkin vähän vielä miettiä..

Samalla nappasin neitikiukulle mukaan

palapelin.

Hää laskee kummallakin kielellä nyt 

kymmeneen niin löysin oivallisen numero palapelin.

KurisFloppi + Auttakaa!

Luulin jo pääseväni helpolla

kun löysin fb-kirppikseltä

kivan väriset kurikset

neidille.

Väärässä olin.

Kävin hakemassa kurikset viime perjantaina.

Himassa kun kokeiltiin neidille niin se 

hukku niihin.

Kurikset voi toki olla reilut 

mutta ei näin reilut!

Mega rasittavaa.

Sit kaipaisin vähän helppiä teiltä!

Ajattelin väsätä veljelleni 18-vuotis lahjaksi

selviytymispakkaukset.

Mitä sinne laittaisi?

Ainakin 

Pienen viinapullon

Pienen baileys-/salmari-/jekku pullon

ÄssäMix karkkipussin

Laastareita

Särkylääkettä

Boxerit

Kortsui

Mutta ehdotuksia, mitä vielä?

Kummipoika kastettiin

Niin nämä päivät vain kuluvat.

En kertakaikkien vain ehdi käydä

koneella.

Meille kuuluu vain hyvää tällähetkellä.

Mun flunssaa lukuunottamatta.

Normi syystauti.

Neitokainen on terve ja käy mielellään dagiksessa.

Oli kuitenkin kuulema ``kivaa`` ollut viettää vapaapäivää Umman kanssa

viime perjantai.

Vika työharjottelu viikko alkoi eilen.

Tänään kävi opettaja arvioinnilla.

Ahdistavaa ku ympärillä istuu

osaston hoitaja, tet-opettaja ja kenttä-ohjaaja.

Mut niinkun jo tiesin niin 

hyväskytty olen.

Parhaan mahdollisen sain, kolmosen.

Huomen iltavuoro, torstai ja perjantai aamu.

Sit on ohi!

Ajateltiinkin Emilian kanssa että leivotaan osastolle

kasa kuorutettuja muffinssei kiitoksesta näistä viikoista.

Viikonloppu vietettiin äidillä.

Isäpuoleni on Miamissa 

eli vähän äitiä oltiin auttamassa.

Äidillä oli järkyttävä sisustusvimma

ja päätti vaihtaa huoneiden järjeststä

ja vaihtaa vierashuoneesta heidän makkariks.

Jotain hyötyä reumastanikin, 

eipä tarvinnut auttaa kantamaan ;-D 

Äiti sai Ollinkaa hoitaa ne.

Sunnuntaina oli mulla hieman omaa-aikaa.

Vaatteet oli samat kuin Ollin kummitädin viiskymppisissä.

Kummipoikani kastettiin.

Oli kauniit ja pienimuotoiset ristiäiset Jennin vanhempien kotona.

Ekat koti ristiäiset missä kävin.

Kummipoikani sai kauniin nimen-

Amos Edvard Johannes.

Huippus ku jos äitini olisi saanut toisen pojan vielä

niin hänestä olisi tullut Amos. 

Amoshan on 'nurinpäin'

soma ;-)

Mieteittiin Jennin kanssa miten hassua.

Vielä ihan 6-vuotta sit oltiin kummatkin 

yläasteella käyviä kapinoivia teinejä.

Nyt ollaan kummatkin vastuullisia äitejä.

Ja 16-vuotta sitten oltiin kummatkin 

kaks pientä kaverusta hiekkalaatikon reunalla.

Liikuttavaa jotenkin.

Tänään on suuri päivä.

Aron veljeni täyttää 18 !

Lauantaina juhlitaan häntä kunnolla.

Oon jopa varautunut darrapäivään sunnuntain!

Neitokainen menee viettää pappa lauantai-sunnuntaita.

Juhlista kuitenkin lisää vielä.

Nyt jos suuntais suihkuun ja nukkumaan.

M on todella kiukkunen ja väsynyt ollut kuulema koko päivän.

Houh.

äidinrakkaus

Iha vain sen takia koska 

rakastan

valtavsti

M on ollut niin reipas

tämän uuden arjen keskellä.

Vauva(kuumetta)... noei!

Toka vikaa työharjottelu viikkoa viedään.

Huomenna olisi päivä vapaa mutta yöksi töhin.

Ei siin mitään, muttaku ei saa edes rahaa..

Tää viikko on hurahatnut vain yhtäkkiä keskiviikkoon.

Tosin olin eilen jo ihan keskiviikossa jostain syystä.

Varmaan ku olin ma illan töissä ja eilen menin aamuun niin se jotenkin sekotti.

Yleensä ku tehdään kaks iltaa ja aamu.

Huomenna tulee äiti nukkumaan neitokaisen kanssa

kun meen töihin.

Perjantai aamuna ku pääsen puol kahdeksan niin suuntaan suoraan kotiin

ja lähdetään sit Hindsbyhyn.

Eka käydään Mellunkylän kautta hakemassa ostamani kurikset neidille.

Sit Hindsbyyhyn nukkumaan!

Äiti ja neitokainen saa keksiä jotain hauskaa sille päivälle sit.

Vaikka eilen väsytti ihan järkyttävästi koko päivän 

niin oli piristävää saada 6 viikkoisen kummipoikani 

hoitoon.

Jenni kävi äitinsä kanssa shoppailemassa Jumbossa

ja sen aikaan, vajaa 4h oli poitsu hyvässä hoidossa.

Syliä ja hoivausta säteli kolmesta eri sylistä.

Neitokainen oli tosin hieman mustis mutta kyllä se siitä

ja kun Olli oli myös niin neiti riehu hänenkaa.

Suloisuuden huippu oli kuitenkin ku menin nukuttaa neitokaista

 niin Olli hoiti vauvaa,

 syötti sekä nukutti vauvan vaunuihin.

Aaaws!

Huomasin äsken et neiti on hakenut jostain(?)

vaniljiakastiketta ja vetelee sitä suoraan purkin suuhunsa,

öh..?

Tuo on niin ovela,

 hää kantelee vessan jakkaraakin joka paikkaan

ja jos ei yllä niin menee sen päälle seisomaan niin yltää varmasti!

Dagiksestakin on tullut niin paljon uusia oppeja kuin 

esim kielen näyttäminen.

Mut nyt viemään tuo vaniljiakastike 

suu pesulle

♥

Viikonloppu sekä ma aamun tappelut

Sitä onoppinut arvostamaan viikonloopuja ihan eritavalla kuin ennen.

Rauhallisia aamuja, sängyssä löhöilyä pitkään 

lastenohjelmia katsellessa.

Brunssi tapaiset aamupalat.

Ulkoilua, kävelyä, nauttimista.

Ruoan laittoa.

Leipomista.

Saunomista.

Meidän viikonloppu oli tehty noista kaikista.

Eilen tosin oli sellanen 

"aivot narikassa"- päivä.

Löi oikeesti tyhjää jatkuvasti.

Piti käydä automaatilla niin en muistanut tunnuslukuanikaan.

Ovikoodia kokeilin jatkuvasti kunnes yhtäkkiä tajus että täähän on ovikoodin numero!

Onneks oikeekin tunnusluku tuli lopulta mieleen.

Leivoin omenapiirakkakin eilen.

No, mitä nyt kananmunat ja sokeri-kaneli sekoitus jäi pois.

Onneks tuli kuitenkin syötävää!

Rasittavaa oikeesti tollaset päivät.

Perjantaina töitten jälkeen 

halusin keksiä jotain hauskaa.

Kysyin neidiltä kenenkää lähdetään kiikkumaan.

"A'am" vastasi hän.

Neidin harmikseen ja mun lähti 

Emma & Adam sukuloimaan viikonlopuksi.

No, sit ajattelin et voishan sitä soittaa neidin tädille ja kysyä lähteekö 

serkkutytöt puistoilee ruoan jälkeen.

Lähtihän ne mielellän.

Oli hauskaa, kun en ole siilleen tekemisissä enään 

neidin isän puolen suvunkanssa, paitsi T:n mummon.

T:n siskon kanssa ollaan kyllä ystäviä mutta yhteydenpito on vain jäänyt eron jälkeen.

T:n äidinkanssa en sit taas ollenkaan ole yhteydessä ja ei mieli teekkään...

Kuitenkin, en ollut Emmiä + serkkuherkkui nähnyt neidin 2v juhlien jälkeen, 

oli mukava nähdä!

tuo isompi serkkusella oli vauhti päällä ettei kerennyt koskaan kuvaan!

Lauantaina tuli Olli aamupäivästä.

Lähdettiin kauppaan sekä puistoon.

Piti kokata jo tuolloin mut kumpikaan ei oikein jaksanut.

Neidille oli ruokaa kaapissa eli päätettiin Ollin kanssa 

hakea pitsat neidin päikkäreiden aikaan.

Illalla oli sauna 

minkä jälkeen neiti simahti 

ja me ruvettiin Ollin kanssa kattomaan leffaa.

Sunnuntai meniki yökkäripäivänä

siihen klo. 15 asti!

Oli ihanaa :-D

Päikkäreitten jälkeen lähdettiin ulkoilee 

ja sit kotiin tekemään ruokaa.

Kanakiusausta.

Perjantaina kaivoin tuolta kaapista Emmille

neidin vanhoi haalareita.

Samalla löytyi sellasia haalareita mitkä olin jo unohtanut.

Esim. tuon vaaleanpunaisen mikä oli eilen päällä.

Ja sama haalari pistettiin tänäänkin dagikseen ku neiti halusi välttämättä sen!

Mun makuun menee kyllä liian vaaleanpunaiseks niin laitoin tänään neidille päähän 

pantteripipon mielummin ku tuon apina.

Nyt jos jaktaisia tappelua tuon T:n kanssa.

Mukavaa tällänen näin heti maanantai aamupäivänä.

Houh

-.-'

Kuoleman porteilla

"elä mun käsiini kuole, saatana"

oli ajatuksissani about 2h sitten.

Kerrankin pääsin käymään tossa meidän lähi S-marketissa yksin.

Vein pulloi ja hain leivät.

Tulin kassalle ku näin naisen makaavan, tärisevän lattialla.

Kukaan ei tehnyt mitään.

Kaikki seisoi vain paikoillaan silmät pyöreenä.

No mä en ees ajatellut, heivasain leivät kassahihnalle ja menin naisen luokse. 

Uskon vahvasti että oli saanut voimakkaan epileptisen kohtauksen.

Kun tulin hänen luoksensa hän hengitti hyvin raskaasti ja voimakkaasti.

Yhtäkkiä kuitenkin loppui hengitys ja en löytänyt pulssia.

Aloitin elvytyksen.

En tarvinnut kuitenkin ku painaa 5 kertaa kun sydän rupesi jälleen lyömään.

Käänsin hänet kyljelleen.

Pidin hengitystiet vapaina sekä kyljellään kunnes ambulanssai saapui paikalle.

Olen aina koulussa miettinyt että jos tulee tilanne että joutuu elvyttämään

niin miten muistaa kaiken?

Kyllä kaikki vain tulee mieleen ku sellainen tilanne on,

näköjään.

En edes miettinyt mitään, tein vain.

Kotiin ku pääsin huomasin miten tärisin ja kävin ylikierroksilla.

Adrenaliinit hieman korkealla.

Iltapuuron keittokin jo oli vaikeaa.

Nyt kuitenkin rauhottunut, neidinkin saanut unille.

Ei oo monta kertaan tässä 21-vuoden aikana ollut oikeesti 

ylepä itsestäni.

Pakko kyllä nyt sanoa että 

nyt olen.