torstai 31. tammikuuta 2013

Kuinka paljon huonoa mahtuu neljään päivään?

Ei voi muuta sanoa kuin p*skin viikko aikoihin. 
Pettymys pettymyksen perään.
Ja lisätään siihen vielä väsymys.
Itkua on kyllä väännetty koko alkuviikko. 

Ei tiiä mistä alottais.

Ens kuussa pitäisi tehdä valinta mihin haluaa erikoistua ens vuonna.
Mulla on/oli haaveena se ensihoito.
No, ensihoito ruotsiksi olisi Vaasassa ja sehän vaihtoehto tippu heti.
Ajattelin että haen suomenkieliselle puolelle 
mutta tiistaina ku meillä oli info tilaisuus näistä valinnoista niin selvisi
että Hesotella on reilu 20 paikkaa auki ensihoidon puolella
 ja heillä oli yli 60 hakiaa viime vuonna omasta koulusa.
He ei ees kato muita hakiota jos omasta koulusta täyttyy paikat. 
Eli ei mitään mahista mun päästä sinne..
No, päätin että luovuttajahan mä olen jos jätän hakematta!
Täällä Helsingissä olisi Lapset ja nuoret sekä vanhuspuoli 
ja kumpikaan ei oikeastaan kiinnosta pätkäänkään.
Tajusin myös silloin tiistaina kuinka paska tilanne meillä ruotsinkielisillä on.
Joko opinnot ovat Helsingissä, Porvoossa, Vaasassa tai Ahvenanmaalla.
Sekä meillä ei ole edes kaikkia erikoistmisaloja tarjolla kun esim. hammashoito.
Mut joo, aloin sit lueskelaam netissä eri vaihtoehdoista ku tuo ensihoito ei ole mahdollista.
Rupesin lukemaan tuosta hammashoitajan ammatista ja suuhygienististä. 
Ei ollenkaan paha loppujenlopuksi ja palkkakin oli parempi ku esim päiväkodeissa. 
(Riippuu tosin missä työskentelee jne.)

Eilen mulla oli aikastettu aika reumapolille.
Mulla on aina talvet hankalia ja tää talvi etenkin tuntuu hankalalle.
Oireita on ja lääkettä menee.
Mulla on ollut sama reumalääkäri jo siitä asti ku siirryin 18-vuotiaana 
pois lastenklinikala aikuispuolelle eli hän tuntee mut jo jollakintapaa.
Mulla on koko lapsuuden ja nuoruuden ollut reuma mutta pysynyt suht oireettomana.
Ei ole edes näkynyt missään verikokeissa.
No, nyt tässä viimeist 2-vuotta on oireet lisääntyneet 
ja vuosi sitten näky sit veirkokeissakin.
Eilen lääkärini sit sano että verikokeissa tulehduarvot jälleen koholla 
ja arvasin heti että tulehdus mulla olkapäässä koska en saa 
M nostettua syliinkään aamulla oikeella puolella koska
olkapää niin jumissa ja kipeä.
Ultralla katottiin ja tulehdushan olkapäässä oli sekä nestettä.
Eli nesteet imastiin pois sekä kortisonipistos perään.
Tänä aamuna ei mtn kipua!


Juteltiin lääkärin kanssa myös jatkosta.
Hän muisteli että unelma-ammattini on poliisi
ja kysyi että onko vieläkin.
Kerroin että on ja haluisin koitta poliisikouluun.
Sillon hän rauhallisella äänellä varovasti sano 
ettei musta koskaan voi tulla poliisia tai ensihoitajaa ambulanssiin
ellei tapahdu ihmeparantuminen reumaani.
Mä murruin täysin ja rupesin itkemään.
Viekö tämä sairaus pois unelma-ammattinikin?
Nuoruudessa luovuin jo unelma harrastuksestani.
Hän oli pahoillaan ja sano että löydän varmasti 
vahvana naisena itselleni jonkun mukavan vähemmän fyysisen työn.

Lääkkeistäkin puhuttiin.
Tällähetkellä syön 2 eri lääkettä + tulehduskipulääkettä tarvittaessani.
Tuohon satsiin lisättiin nyt 8vkon kortisonikuuri.
Ellei oireet ja tulehdukset rupee pysymään kurissa
alotetaan kolmaslääke.
Se on yks vahvimmista reumalääkkeistä.
Samaista lääkettä käytetään myös syövänhoitoon.
Mua rupes kuvottaa jo se ku lääkäri kertoi lääkkeestä ja sivuvaikutuksista.
Se mikä säsrähti korvaan eniten oli kuitenkin 
"lääkkeen lopetus pitää tapahtua ainakin 3kk ennen raskauden suunnittelua,
mieluiten kuitenkin jo 6kk"


Mulla on ollut niin huonot fiilikset että on ihan huono olo.
Ja on edelleen.
Ikuinen kysymys mikä pyörii mielessä,
'Miksi juuri minä sairastuin'

7 kommenttia:

  1. Voi, multa pääsi itku kun luin tämän :( Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että edes jokin päivä <3

      Poista
  2. Liityin juuri uudeksi lukijaksi. Lukenut jo jonkun aikaan
    mutta anonyymina ja en ole uskaltautunut ennen kommentoimaan.
    Nyt oli pakko, koska aikasemmin kun olit puhunut että menet reumapolille olin että miksi, ei sulla voi reumaa olla.
    Täällä nimittäin kohtalontoveri. 25v matkassa ollut tämä tauti ja 3vuotiaana todettiin. Ajattele vaan että pahempiakin sairauksia voisi olla kuin reuma itsellä, mulla se ainakin auttaa. Ja noi biologiset lääkket auttaa aikas hyvin ja voi elää ns. normaalia elämää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa mukaan :-)

      Ihana kuulla kohtalotovereista, mulla ei itseasiassa ole kukaan tuttu tai ystvävä kellä olisi reuma kuka ymmärtäisi täysin minua ja kipujani. Uskon myös että kuhan löytyy se oikea lääkeyhdistyst niin vie oireet pois ja pystyy elämään ilman että miettii sairautta jatkuvasti.
      Tottahan tuo on että on olemassa paljon pahempiakin sairauksia kun reuma, mutta pahalle se kuitenkin tuntuu kun itse joutuu sairauden takia luopumaan unelmista.

      Kiitos että kirjotit ♥

      Poista
  3. Tsemppiä hirveesti! <3

    VastaaPoista
  4. Voimia Ida ! Uskon että ei ole helppoa kuulla tuollaisia uutisia. Olet kuitenkin voimakastahtoisen oloinen nainen, löydät kyllä tiesi ja unelmatyösi !!!

    Halaus

    VastaaPoista

Jätäthän ajatukset kirjoituksestani tähän, kiitos ♥