Suojelusenekelit matkassa ♥

Se tunne ku on huolesta sekaisin.

Itkettää vaan ku ei tiiä varmuudella mitään.

Eilinen aamu alkoi rauhallisesti.

Pienokainen oli korkeessa kuumeessa mutta jakso hymyillä.

Ei hymyt kauan kestäny.

Vajaa tunnin jakso olli hereillä ku nukahti istualteen syliini.

Kun hän nukku kuulin röhinää ja hengityksen vinkumista.

Tietenkin huolestuu, etenki ku kuume huitelee ylin 40.

Kuhan neiti heräili taas otin kuumeen ja annoin panadolia.

Hengitys hänen jatko vinkumista.

Soitin tähä Karjaan terveyskeskukseen, saatiin aika heti 13.30.

Lääkärille mentii, ja hän lähetti verikokeisiin.

Tulehdusarvot olivat kohollaan mutta muuta "häikkää" ei neidissä ollu..

Tai tota mieltä oli lääkäri.

"seuraa vointia, anna lääkettä ja nestettä.

Ota yhteyttä ma jos korkee kuume jatkuu".

Selvä.

Illalla näytti kuume 40,5.

Eilen kun saavuin tytönkaa takas tänne fammulleni katoin puhelintani.

3 vastaamatonta puhelua.

Katoin että veli soittanu.

Soitin takas.

"äiti ja isäpuoli joutunu liikenneonnettomuuteen,

äiti kiidätetty Töölöön.."

rupesin itkemään.

Äiti oli saanu rajun aivotärähdyksen sekä niskassa jotain.

Isäpuoli saanu myös tärähdyksen päähän, koko lähimuisti kadonnu.

Ne tunnit ku ei kukaan tiennyt mistään mitään.

Odotettiin vaan että joku ilmottaisi miten äiti ja Peppiisäpuoleni voivat.

Illan suussa äiti sit soitti!

"älä ole huolissasi, kaikki hyvin.

Tällähetkellä ambulanssissa siirtymässä Porvooseen.

Siellä röntgeniin. Ilmotan kun tiedän enemmän.."

Joskus ilta 9 jälkeen sain viestin äidiltä:

"röntgenissä kaikki ok. Odotetaan Pepin magneettikuvausten vastausta"

Tänään aamulla he pääsivät kotiin.

Kummallakin älytön päänsärky.

Muuten kaikki hyvin.

ONNEKSI

♥

Tälläset tapahtumat pelästyttää kauheesti.

Heillä olivat onni onnettomuudessa.

Suojelusenkelit matkassa.

Huojentuneena ja hymysuin voi lauantaita viettää.

Tosin neidin aamukuume oli 39,9 ja nukkunu melkein koko aamupäivän.

Nyt sämpylöitä paistamaan!