Aina ei jaksa hymyillä.

Ollu vähä huonot fiilikset.

Eilen piti tulla purkautumaan tänne mutta onneks en tullut.

Ois ehkä tullu vähä liian suoraa tekstiä?!

Mikään ei oikein tällähetkellä mene niin miten 

toivoisin, haluisin. 

Onneks tää kaunis kevätsää on saanu edes vähän hymyilemään.

Niin ihana istua hiekkalaatikon reunalla,

 aurinko paistaen suoraan kasvoille

ja seurailla neitokaisen hiekkaleikkei.

Onneks on tuo rakas elämässäni  ♥

Eilen illalla teki mieli lähtee 

ulos, juoksee niin kovaa kun vaa pystyy.

Mutta en pystynyt.

Ei rattaittenkaa pysty juoksee..

Äiti soitti aamulla ja kysy että lähetäänkö puistoilee neitosenkaa.

Hää oli käyny kokouksessa keskustassa ja lähtis meidänkaa mukaa.

Ehdotinki sit äidille että menis kahestaan neidinkaa puistoon.

Mun tekis mieli lähtee salille vähän.

Yksin.

Setvimää päänuppia.

No, äidille kävi ilomielin.

He siis oli pari tuntia puistoilemassa kun mä olin pari tuntia

rääkkäämässä itseni salilla.

voin sanoa että teki hyvää!

Nyt vetää rinsessa uniaan partsilla.

Mä voisin heittäytyä kirjankaa sängylle.

Tai sit voisin vähän selailla, katella, miettiä mitä voisi neidille

2-vuotis lahjaks hankkia.

Ehkä kerhoreppu & tossut..?

murunen unilla