Tänää aamulla käytii lastenvalvojalla.
Yhteyshuoltajuudella aloitetaan.
Neiti M asuu vakituisesti mun luona
mutta tapaa isäänsä
säännöllisesti.
Elatusmaksutkin saatiin hoidettua,
että kummatkin tyytyväisiä.
Tyytyväisinä käveltii virastotalosta ulos.
luonaalla käytiin sen kunniaks.
Iltapäivällä mulla oli toinen tapaaminen,
asuntoa, mitä ei kyllä vielä ole,
koskien.
Voitteko kuvitella,
olen ollut neiti M kanssa asuunnoton
reilu 2 kuukautta nyt
ja yhtäkään asuntoa ei vielä ole tarjottu meille.
Näin Suomessa..
joo'o, pikkase kiroiluttaa!
Mut, koitan elää positiivisesti,
kyllähän sen asunnon pakko kohta tulla!
Tällähetkellä ku ei oo asuntoa
ja asuu viikon sielä
viikon täällä
tuntuu ku elämä seisois paikoillaan.
Toisinaan, rankkaa.
Pieni rakas neiti M ei oo
sen kummemmin 'oireillu' tästä,
paitsi että yöt nukkuu hyvin levottomasti.
Sekä roikkuu housujeni punteissa kiinni, kokoajan.
Noh, kuuluuhan tuo ikäänki,
uhmaan ;-)
Ihanaa, että käynti lastenvalvojalla sujui hyvin!
VastaaPoistaJa tuo asunnottomuus on kyllä uskomatonta! Miten Suomessa voi mennä noin???!! Toivon teille että saatte pikaisesti kodin ♥
Ootko ajatellut hakea asuntoa esim. lähipaikkakunnilta, ettei vaan sieltä Helsingistä? Jos sais vaikka Vantaalta tai Espoosta asunnon vaikka väliaikaiseksi asunnoksi.
VastaaPoistaOon ajatellut asiaa kyllä mutta en halua. Menee liian pitkiks päiväks koska koulu missä käyn on arabiarannassa. Ja jostai espoosta tai perä vantaalta ois ihan liian pitkä matka. Jos vielä miettii että Maxine on tarhassa, en missään tapauksessa haluis että hän sielä siihe 17.30 asti olis..
VastaaPoista