Imetysviikko 2011, oma imetystarinani

Kuulin alkuviikosta ohi mennen sanan

Imetysviikko. 

Sillon kävi jo ajatuksessa että kirjottaisin imetysviikon kunniaksi 

omasta imetyksestäni.

Se vaa jäij.

Mut nyt ajattelin ottaa niskastani kiinni ja kirjottaa tarinani.

Mulla ei oikeastaan ollu mitään suunnitelmia,

kui kauan meinaan imettää. 

Raskausaikana mietin että koittaa imettää ainaki siihen 4 kuukauteen.

Kun neiti M tuli maailmaan keväisenä kuumana päivänä

hän ponkasi suoraan vatsaltani rinnalle.

Rinnalla hän oli yli 2 tuntia ennenku punnittiin, mitattiin ja pestiin. 

Maidot nousi heti rintoihini. 

Imetys alkoi sujumaan moitteettomasti heti synnytyssalissa.

Olin ylpeä. 

Hieman tuli takapakkia kotona.

Kipeet rinnat, kuumetta, ei voi muuta olla ku rintatulehdus.

Ärhäkkä sellainen.

Sain antibiootti kuurin ja söin sen.

Jatoin samalla silti sitkeesti vauvani imettämistä. 

Onnistuin. 

4 kuukautta tuli täyteen ja neidin paino nousi hyvin vain rintaruokinnalla.

Päätin että jatkan vielä puoleen vuoteen saakka.

6 kuukautta mentiin vain rintaruokinnalla.

Sitten alkoi kiinteiden maistelu, hyvin lähti sekin käyntiin. 

6 kuukauden kohalla mietin tai itseasiassa päätin,

kun neiti täyttää vuoden, silloin viimeistään loppu tissittely.

Neiti täytti vuoden, tissittely jatku.

Jatkuu edelleen.

Neitini täyttää kohta 1v5kk .

Ei ole kertaakaan elämässään saanut korviketta. 

 Nyt olen huomannut että maitoa ei heru samalla tavalla enään.

Neiti ei välttämättä halua edes maitoa, vain tissille läheisyyttä saamaan.

Unetki on alkanut olemaan katkonaisia..

Hän haluaa tissille.

(ero ja uus elämäntilanne voi myös olla vahvasti syy tuohon..)

Olen miettinyt että nyt rupeaisin vähentämään,

sais tissiä vain iltasin tai aamuisin.

Tai sitten lopettaisi kokonaan, pikkuhiljaan.

No, oon sitä mieltä että kaikki aikaaan, rauhallinen lopetus.

``titti`` on niin kovin rakas neidille.

Lopetus tulee olemaan rankka ja rakaskas.

unettomia öitä sekä itkua, huutoa. 

Moni ei ymmärrä "miksi" imetän vielä.

"eiks sun pitäis alkaa lopettaa."

"onhan neiti M jo aika iso tissille."

"eiks sua hävetä imettää noin suurta lasta.."

Joo'o, kommenttei on tullu vaikka mitä.

Itse, henkilökohtaisesti olen sitä mietä että kukin imettää niinku näkee parhaakseensa.

Mutta äidinmaito se parasta on. 

Ja okei, kyllä ne rinnat onki sen mukaset että on imettäny pidempää lasta..

Voisin kuvailla että ajokoiranluppakorvat ;-) 

Mutta kyllä ne kiinteytyy, ainaki vähän!

Mutta,

Älkää antako helposti periksi imetyksen suhteen!

Me, kesäkuu 2011.