Vuosi vaatesuunnittelija, ompelija- opiskeliana.

Niinku otsikko jo viittaa, 

olen elänyt vuoden vaatesuunnitteliana.

On niitä sunnittelujakin toteutettu.

Olen pienestä asti ollu kiinnostunut vaatteista, en niinkään muodista.

Tykkäsin piirrellä ja suunnitella asuja, asusteita.

Ehkä eniten morsisupukuja :D

Tulee varmaa siitä koska oon iha pikkutyöstä asti haaveillut hienoista prinsessa häistä.

Ehkä mä suunnittelenki oman morsiuspuvun, sit joskus?!
Ysin lopputyöks tein housupuvan, tai jakkua en ehitnyt 1,5viikon aikana tehdä.
Suorat housut sekä sellainen hieno, jännä pidempimallinen tuubitoppi.
Ois ollu kiva näyttää se, mut kuvat kyseisetä puvusta on exän koneella vielä.

Ku peruskoulu näytti loppuaan iski paniikki, niinku kaikille varmaa.

Mitä lähtee opiskelee ysin jälkee, jos lukio on ainaki ehdoton EI.

No, kävin keskusteluita koulun oponkaa sekä vanhempien.

Kaikki oli sitä mieltä että

"nyt kun on mahdollista, lähde toteuttaa unelmaasi"

vaatesuunnitteliana.

Hain kahten eri kouluun missä on vaatesuunnittelian- linja. 

Porvooseen sekä Tammisaareen.

Ykkösvaihtoehtona oli tietnkin Porvoo 

mutta jos Tammisaareen pääsisin niin olisin asunut kummitätini luona.

Kesäkuussa ´07 sain kirjeen, mut oltiin 'huolittu' Porvooseen.

Syksyllä ´07 alotin opintoni BHK:ssa.

borgå hantverks- och konstindustriskola

Koulu ei ollut mikään järin suuri, mutta hienon näkönen ja ihania ihmisiä täynnä!
Ikähaarukkakki liikku ihan 16-vuotiaista- eläkeikään!
Hupaisaa!

Opinnot, kurssit olivat mielenkiintosia. 

Viihdyin.

Syksyn, alkutalven aikana iski silti jonkinlainen stressi alatajuisesti.

Kärsin väsymyksestä sekä hankalista vatsakrampeista.

Pari kertaa tilattiin ambulanssikin koska kivut veivät jalat alta.

Umpusuoli poistettiin kiireellisesti mutta kivut jatkuivat..

Mitään ei löytyny, eli syyksi kaikkeen oli mahdollisesti stressi, 

psykosomaattisia kipuja kenties?

Kipujen ja huonon oloni takia jäin koulussa jälkeen,

mikä sai mut vielä enemmän ahdistumaan.

Jatkoin silti opintojani sitkeesti.

Työharjottelun suoritin porvoolaisessa ompelimossa, morsiuspukuliikkeessä.

Atelje` Jenni  :ssä

Ihanat 4 viikkoa. 

Olin niin täynnä intoa.

Pääsin osallistumaan ompelemaan iltapukua, 

mikä oli tarkoitus linnanjuhliin!

kun lukukausi siirtyi kevääseen aloin miettimään;

Saakohan vaatesuunnitteliana, ompeliana töitä muualta kun

eri vaatekaupoista,

ompelimoissa,

puvustoissa,

tehtailla

niin tai sit perustais omaan liikkeen, sillon pitää vaa olla niin huippu!

En ehkä loppupeleissä halunnutkaan olla ammatikseeni vaatesuunnittelia.

Vapaa-ajallani voisin jatkaa suunnittelua, piirtelyä, ompelemista.

Opiskella voisin silti jotain muuta. 

Päätös oli hankala.

Välillä niinkun nyt mietin että oishan se olla huippua ja sano että olen ammatikseni

vaatesuunnittelia, ompelia. 

No,on mulla suunnittelijan sekä ompelijan peruskurssit käyty ja paperit siitä,

mitä en missään nimessä kadu!

:)

Opintoni vaatesuunnittelijana, ompelijana jäivät yhteen vuoteen.

Huippu vuoteen!

Opiskeluvuoden jälkeen on jäänyt kyllä tosi vähälle mun ompelut

sekä suunnittelut. 

Ei ole löytynyt inspiraatiota, ollenkaan!

Tällähetkellä ei oikein ole aikaakaa väsäillä mitään.

Sitäpaitsi mun ompelukone on rikki, sen vois kyllä korjata!

Saumuriki on mun fammun luona lainassa..

Syksyllä teki kyllä mieli väsäillä pari pipoa neidille.. 

Nyt iski inspiraatioa suunnitella neitokaiselle ens kesälle joku kiva tunika/mekko!

Idea koko postaukseen lähti siitä ku äitini toi mun tavaraoita heiltä  

mun nuoruudenkodista

Kokonaisen pahvilaatikollisen täynnä mun BHK vuodelta tavaraa. 

Oli tosi mielenkiintosta avata laatikko,

tutkia, 

kattoo piirtämiäni/suunnittelemiani kaavoja,

lukea muistiinpanojani,

sekä nähdä suunnittelemani kankaat. 

HUIPPUA!