Tiedostan että kärsin vauvakuumeesta.
Tää kuumeilu on vain jotain todella ristiriitaista.
Osaan ajatella järkevästi.
Haluan ainakin tämän koulun valmiiksi ennen seuraavaa lasta.
Haluan ammatin.
Haluaisin jopa ehtiä käydä töissä
ainakin vuoden ennen seuraavaa lasta.
Saisi paremmat tuet, taloudellisesti pärjättäisiin paremmin.
Mutta, kun alan miettimään tilannetta tarkemmin
tulee paha mieli.
M olisi jo 4-6v kun saisi sisaruksen.
Lapsilleni ei tulisi pientä ikäeroa
mikä olisi suloista, toimivaa.
Pieni ikäero ei vain olisi mahdollista.
No, mikä sit on pieni ikäero?
Täyttäähän M jo kolme Toukokuussa.
No, sit tämä ristiriita.
En haluisi kuitenkaan viedä pois sitä
kaikkea huomiota mitä M saa nyt.
Koska jos vauva syntyisi perheeseemme
en pystyisi antamaan kaikkeni M enään.
Hän joutuisi jakaa huomion.
Tuntuisiko se sit mukavalle?
ei.
Onkohan tälläset mietteet tuttuja?
No, en kuitenkaan olisi valmis toiseen vauvaan vielä.
Olen suht tuoreessa parisuhteessa.
Ei vauva olisi seuraava askel.
Ollin kanssa tuntuu kuitenkin kaikki hyvin helpolta.
Ollaan puhuttu lapsista ja hän tietää että en halua suurta perhettä.
Kaksi lasta niin lapsiluku olisi mulla täynnä.
Hän on samaa mieltä.
Hän ei erottele lapsiamme, kummatkin on hänen.
Eli jos vauva syntyisi niin meitä olisi neljä.
Olli on muutenkin ihan toista maata kuin T.
Kun odotin M olin puolet raskaudesta yksin.
T ei ollut valmis edes ajattelemaan että meille syntyy vauva 9kk päästä.
Hän ei ollut valmis tulemaan mukaan neuvolaa sekä puhumattakaan ultraan.
Olin ensinmäisen ultran ihan yksin.
Rakenneultraan sain onneksi äitini mukaan.
Nyt kuitenkin tiedän että Olli tulisi ihan minne vain takiani.
Hän tulisi neuvolaan mukaan, ultraan sekä haluaisi perhehuoneen synnytyksen jälkeen.
Hän antaisi kaiken minulle sekä lapsille.
On helpottavaa, onnellista miettiä että on löytänyt tälläisen ihmisen rinnalleen.
Ja vaikka se vauva nyt ei tule ainakaan 1,5-vuoteen
niin suunnittella saa, onneksi.
Tässä olisi kuitenkin tarkoitus
muuttaa pois Helsingistäkin ennen seuraavaa lasta.
Mulla tulee välillä itelläkin paha mieli, kun Emil haluaa mennä sen huoneeseen leikkimään, mutta kun syötän vauvaa, joudun sanomaan, että"kohta", ja välillä joudun sen saman kohta sanoa puolenkin tunnin päästä. Onneksi meillä on kumminkin isi, joka on paljon lasten kanssa, ja voin antaa Emilille isin töiden jälkeen niin paljon kuin haluan :) Ja onneksi vauva nukkuu vielä paljon:)
VastaaPoistap.s Aluksi vähän säikähdin kun luin pelkän blogin nimen, ja katsoin kuvan hallintapaneelista ;D
onneksi teillä on isi paljon mukana joka pystyy isompaa hoitaa :-) Onko Emil ottanut pikkusen hyvin?
PoistaHahah, se oli ehkä se pieni tarkoituskin ;-)
On :) Innolla kyllä odotan, että vauva kasvaa, ja mitä nää mun muruset keksii mun pään menoksi :D
PoistaSiinä saa kyllä kasvattaa silmät niskaankin ;)
PoistaMä jo luulin että oot raskaana kun näin ton kuvan ennen ku lukasin tekstin. :D
VastaaPoistaMutta toisaalta lapselle on hyväksi että oppii jakmaan huomion eikä ole aina se huomionkeskipiste. Toisaalta kun toinen lapsi ei tuu ihan niin pienellä ikäerolla kun meillä (1,7kk) niin on helpompaa kun M on tosi omatoiminen. :)
Hihi ;-)
PoistaJoo, no siis oon tuotakin miettinyt. M oppii kuitenkin nyt dagiksessa jakamisen sekä ettei ole aina huomion keskipisteenä. Tosin toistahan se täällä kotona on :-)
Onhan kummassakin 'vaihtoehdossa' hyviä sekä huonoja puolia.
hei ettehän oikeesti muuta? :O
VastaaPoistaNo se olisi pieni haave päästä pois pk-seudulta. Haaveessa olisi Kotka. Mutta aikasintaa muutto tulisi näitten tämänhetkisten opintojen jälkeen :-)
Poista