Reilu kaksi vuotta sitten
sain uuden nimikkeen-
Äiti.
Siitä kahden vuoden kotiäityis
sai alkuunsa.
Nimike äiti on sellainen
mitä ei koskaan voida viedä pois.
Siitä tehtävästä ei voida irtisanoutua
tai saada potkut.
Kotiäiti ei voi kuitenkaan olla ikuisesti.
Mun ura kotiäitinä loppui virallisesti
06.08.2012
mutta huomenna
17.08.2012
se loppuu
myös käytännössä.
Huomisesta lähtien olen
opiskelija.
Jännitttää
hirvittää
itkettää
On ollut mahtavaa
olla kotiäitinä.
Näihin kahteen vuoteen mahtuu
ihania, surullisia, kaikenlaisia
muistoja.
Ollaan saatu elää M kanssa just sellasta elämää kun halusimme.
Saadaan onneksi vieläkin
mutta nyt on rutiinit toiset.
Nyt opiskelijana pari vuotta.
Ehkä kotiäityis kutsuu sit jälleen?!
Eihän sitä koskaan voi tietää.
Olen tällähetkellä oikeesti
onnellinen.
Vaikka tuntuukin hieman surulliselta
jättää kotiäitiys.
Mutta kuitenkin odotan innolla tulevaa.
Tuntuu kun kaikki palat ovat tällähetkellä loksahtaneet
täsmälleen oikeille paikoilleen.
Olkaa tekin onnellisia.
:) yksi vaihe päättyy, mutta se on vain uuden alku
VastaaPoista