Avautumista aiheesta
Dagis,
dagis lapset,
dagis lasten vanhemmat.
Ollaan nyt käyty dagiksessa
reilu viikko.
M kanssa aloitti samana päivänä
toinenkin lapsi.
Tämän lapsen äiti oli pari päivää mukana meiningeissä kunnes jäi lapsi yksin hoitoon.
Huomasin heti ensisilmäyksellä että tuon lapsen äiti on juuri sellainen äiti
kuka luulee olevansa täydellisin ja paras.
Koitin pariin otteeseen sada katsekontaktia häneen että pystyisi tervehtimään-
turhaan.
Hän ei suostunut edes ottamaan M katsekontakia ja tervehtimään takaisin kun
M sanoi ``Mooi``.
Sillon ajattelin ajattelen että onneks täällä ei lapset ole vanhempien kanssa.
Onneks tuo äiti ei ole lapseni kanssa päivät pitkät.
Olen huomannut että kyseisen äidin lapsi on samanlainen.
Hän ei oikein ota kontakia kenekään
sekä pahinta-
hän lyö ja tönii kovasti
sekä on muutenkin agressiivisempi.
Joo, kuuluuhan tuo ikään
mutta en pistäisi kaikkea senkään piikkiin.
Ja joo, kuuluuhan tuo siihen myös että etsii rajoja uudessa paikassa
mutta silti.
En oikein tiedä miten saisin pointtini esille teille ajatuksistani,
tuntuu ku en pystyisi selittämään paremmin kun mitä olen tehnyt.
Mutta tajuutteko edes hieman mua?
Mut hej!
Meillä on alkanut dagis harjoittelut tuottaa edistystä!
M oli leikkimässä tänään 15 min yksin ihan rauhassa ilman mitään
``mamma`` huutelua.
Jess!
Ens maanantaina olisi tarkoitus jättää neiti sit
tunniksi yksin pihalle leikkimään.
Torstaina nimittäin alkaa mun koulu ja en pysty olemaan
enään hänen kanssa siellä läsnä.
Onneks varmistui että äiti tulee meille keskiviikkona-
hakee neidin sit aina lounaan jälkeen kotiin päikkäreille,
ainakin loppuviikon.
 |
| dagikseen kävelemässä aamulla |
Odotan viikonloppua
kun kuuta nousevaa!
Tai samalla hyvin pelokkaanakin.
M menee isällensä
ekaa kertaa elämässään
koko viikonlopuksi.
Vien huomenna iltapäivällä
ja haen sunnuntai iltapäivällä.
Itse lähden Kouvolaan.
Meinaan viikonlopun aikana
nukkua sekä rentoutua.
Nauttia siitä tunteesta ettei ole vastuussa
kenestäkään muusta kuin itsestäänsä.
Ei tarvitse kellloa katsella
ja rutiineissa elää.
vaan voi syödä millon on nälkä
ja mennä nukkumaan millon väsyttää.
Mut jos rehellinen olen-
Olen kyyneleitä vuodattanut jo
vain ajatuksesta etten näe M pariin päivään.
Ne illat voi olla ne mitkä tuntua raskaimmilta.
Noni, taas se alkoi...
Tuo neiti on vain se tärkein ja rakkain.
En pystyisi elää ilman häntä
♥
Mukavaa viikonloppua teille!
Missä sitten olette ja missä seurassa tahansa.
Nyt kuhan neiti heränny
niin välipalaa nassuun-
tuoreita mansikoita ja turkkilaista jougurttia.
Sen jälkeen Ogeliin setäni luokse.
Mun imuriViikko alkaloot!
Oi, tsemppiä isäviikonlopulle <3 :)
VastaaPoista