Keskiviikon paniikki!

Oon onnellinen että tyttäreni sai 

rauhallisen aloituksen 

dagiksessa.

Ilman sitä hän ei jäisi sinne ilman kyyneliä sekä huutoa.

Toinen päivä nyt kun jäi pariksi tuntia yksin.

Sinne hän jäi keinumaan kaverinsa kanssa.

Milalla ja neidillä onkin vain 2 viikkoa ikäeroa ja heti hakeutu toistensa seuraan.

Ihana tietää että löytyy kavereita.

Itse oon saanu tänä aamuna nauttia

kupillisesta teetstä hillonmunkin keran

ennenkun jouduin lähtee hoitamaan asioista

sekä hakemaan neiti kotiin päikkäreille.

Neiti simahtaa päikkäreille alle 10min nykysin 

ja illallakin hakeutuu sänkyyn jo heti kahdeksan jälkeen.

Näppärää kun itse muuttaa rutiininsa parhaaks

että saa nukkua tarpeeksi pitkät yöunet.

Eilen nimittäin oli neiti niin kaput että 

maalatessa kävi hieman väsyttämään

sillä aikaa kun kävin kastelemassa kukkaset.

Kuola vaan valu ja ei menannut millää herätä 

kun härettelin.

Pien suloisuus.

Mun edellinen luokanvalvoja soitti tosa vähä ennen
puoltapäivää.
Oli mukava jutella puhelimessa, myös niitä näitä.
Tuli oikeesti tervetullut fiilis takas koululle.
Harmi vain ettei hän toimi luokanvalvojanani enään.
Siinä samalla selvisi myös että koulu
alkaa perjantaina 8:30
sekä
heti 3 tunnin tenttiin.
Eli pahimmassa tapaksessa loppuu päivä vasta 17.
jos joutuu uusimaan.
Haluan jäädä kotiin!

Niin ja muutenki alkaa tämä
opiskelu mukavasti, rauhallisesti
JOO EI TODELLAKAAN!
Maanantaina alkaa 6 viikon työharjottelu putki
Koskelan Sairaalassa.

Iski suru puseroon.
Olin kyllä valmistautunut tähän sairaala jaksoon
mutta vasta lokakuuksi.
Nyt tää tarkoittaa että M joutuu heti ensi viikolla jäämään dagikseen
7-8h putkeen, ainakin pari päivää.
Ehkä äiti pystyy hakemaan joinakin päivinä aikasemmin.

Mimmi tulee kohta puolin.
Olli illalla.
Eli jos mä nyt meen ottamaan
koulukirjani esille ja rupeen tenttiin lukemaan
niin ehkä vältän uusimisen?!